Eihän sitä ”kivaa” kotona ristikoita täyttelemällä tapahdu, vaan täytyy itse olla aktiivinen. Ja ”kiva” tälläisen sinkkunaisen tapauksessa tarkoittaa tietysti jotain säpinää miesten kanssa. Jokin aika sitten Hesarin Ryhmäterapiaa-osiossa keskusteltiin paljon sinkkuudesta, ja ilmaan heitettiin ajatus, että ihan tavallisessa ruokakaupassakin voisi aloittaa iskemismeiningit. Baareihinhan kaikki ilmoittavat kyllästyneensä, netissäkään ei jakseta notkua plus että sokkotreffit kauhistuttavat monia. Harrastukset on miehisiä ja kansalaisopiston kielikurssit täynnä vain naisia. Miksei siis pitäisi silmänsä auki ihan arkisissa tilanteissa ja paikoissa joissa on paljon ihmisiä. Ja kaupassa täytyy jokaisen normaalihkon ihmisen jossain vaiheessa käydä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Oukei, eilen sohjossa kotiinpäin kyntäessäni totesin, että leipä loppui aamulla ja satsumat oli homeessa, kaupassa on siis käytävä. Mutta mitäs jos tällä kertaa katselisikin vähän muutakin kuin ylikypsän kinkun parasta ennen päiväystä, että minkälaista porukkaa ylipäätään on liikkeellä. Mutta ei suinpäin sotaan, kaikki tutkimus vaatii aina huolellisen valmistelun. Pitää käydä suihkussa, tukka laittaa ja meikata...tai no, ehkä ei kuitenkaan liioitella, sitäpaitsi nyt on tarkoitus vain tutkia onko edes mahdollista tunnistaa sinkkumiehiä arkiympyröissä ja avautuuko markkinapaikalla tilaisuuksia kommunikointiin vastakkaisen sukupuolen kanssa. Otollista sinkkumiesten bongausaikaa ei varmasti olisi kello neljän ja kuuden väli, silloin kaupassa olisi lähinnä töistä palaavia äitejä ja isiä ja tarhasta haetut jälkikasvut. Tietokoneen ääreen koodamaan jääneet nörtit säntäisivät hakemaan lisää cola-juomaa vasta hieman ennen sulkemisaikaa. Kuuden maissa kaupassa voisi olla normaaliin aikaan töistä lähteneitä heppuja ostamassa pientä purtavaa ja mehua matkalla kuntosalille tai muuhun harrastukseen. Ihan pieninpään lähiökauppaan ei ehkä kannattaisi mennä, vaikka tunnelma ehkä olisikin intiimimpi. Kauppakeskuksessa voisi siltä tuntuessa vaihtaa kauppaa ja tutkia erilaisten liikkeiden vetovoimaa, toisaalta moni mies on sanonut inhoavansa kauppakeskuksia.

Suuntasin siis kuitenkin lähimpään ja tutuimpaa keskikokoiseen markettiin, siellä tiedän mistä mitäkin löytyy ja etsimisen sijaan voi keskittyä ympärilleen tiirailuun. Ja voi mahoton, en edes kaupan porteista ehdi sisään kun näkökentän editse menee pitkä, urheilullisen oloinen ja ihan soma nuorehko mies, josta kyllä jotenkin huokuu sinkkuus metrienkin päähän. Ja katsoo suuntaani, nyt täytyykin muistaa hymyillä... jaa mutta tyyppi on menossa kassojen viereiselle karkkiosastolle, on varmaan jo ostokset tehtynä. No ei muuta kuin hedelmähyllyille, katselen ympärilleni samalla kun availen muovipussia ja tutkailen päärynälajikkeita. Pahus, valtaosa porukasta on pariskuntia, perheitä tai vaariosastoa, eikä conference päärynöitäkään näy missään. Mutta kas, äskeinen nuori mieshän on myös tullut hevi-osastolle, ihan kuin olisi jopa vilkuillut suuntaani pari kertaa.. ja hetken päästä  paistotuotteiden luona. Rukiisia karjalanpiirakoita tekee mieli, tyyppi näköjään valkkaa sokerimunkkia. Siinä olisi ollut ensimäinen tilaisuus keskustelunavaukseen, olisin nimittäin voinut vaikka harmitella ko karjalanpiirakoiden loppumista. Seuraavan kerran huomaan miehen olevan samaan aikaan leikkelehyllyn luona, ja seuraavaksi maito-osastolla, hmmm, seuraako se?

Päätin testata tilanteen, olin saanut koriin ne mitä tulin hakemaan, ja menin lehtihyllyille. Ja kyllä, tyyppi tulee myös. Itse valkkaan antaumuksella ristikkolehteä, mies menee sisustus- ja  naistenlehtien kohdalle. Ei normaali mies vapaaehtoisesti moisia lehtiä katsele, joko se ei uskaltanut mennä miestenlehtiosastolle koska olin melkein niiden vieressä, tai sitten tyyppi todellakin seurasi. Joka tapauksessa  tässäkin olisi ollut mahdollisuus jutustelun avaukseen. Jään vielä lehtien luo kun tyyppi kaartaa karkkivälikköön, ehkä moista sokerisyöppöä ei olisi ollutkaan hyvä lähestyä... Menen ykköskassalle, sieltä näkee kaikilla muille kassoille, ja täytyykin tunnustaa, että  tässä vaiheessa olen usein ennenkin katsellut kanssashoppajia. Tosin muihin jonoihin olisi vaikea huudella, ehkä pitäisikin katsoa kuka perässäni tulee..kaksi tiskuvaa teinityttöä. Se siitä. 

Tutkimuksen tulos: kyllä, kaupassa voi tavata potentiaalisen oloisia miehiä ja tilaisuuksia jonkinasteiseen flirttiinkin voisi olla. Itselläni kauppareissusta jäi ihan aito hymy naamalle, ja ehkä ensi kerralla rohkaistun kyselemään vaikkapa kreikkalaisten viininlehtikääryleiden sijaintia sopivan oloiselta mieheltä.